Kustantaja: Bazar, 2015
Sarja: Antti Hautalehto
Täältä pukkaa uutta postausta, vaikkakin vähän myöhässä. Sain tämän nimittäin jo lähes kaksi viikkoa sitten luettua, sillä ahmaisin tämän muutamassa päivässä heti Millenniumin perään. Tavallisesti vältän kotimaista viihdettä: elokuvia, kirjoja, sarjoja. Christian Rönnbackan kirjojen kohdalla olen paitsi tehnyt poikkeuksen myös jäänyt koukkuun. Rönnbacka on hyvä juonenpunoja ja erityisesti tämän sarjan ensimmäisessä kirjassa, Operaatio troijalaisessa, hän onnistui yllättämään minut montakin kertaa. Lisäksi hän viljelee melko runsaasti huumoria, joka on välillä ehkä vähän liiankin erikoista minun makuuni. Yhtä kaikki se tekee hänen kirjoistaan piristävän erilaisia.
Kylmä syli on Porvooseen muuttaneesta, pohjanmaalaissyntyisestä Antti Hautalehdosta kertovan dekkarisarjan neljäs osa. Kirjassa Hautalehto jatkaa komisarion viransijaisuudessa ja törmää hukkumistapaukseen, johon liittyy lopulta paljon enemmän kuin kukaan osaa aavistaakaan.
Rönnbacka on kansiliepeen mukaan itsekin poliisi, joten hänen kuvauksensa poliisintyöstä on uskottavaa. Kirjoissa tuodaan muun muassa esiin, että poliisi ei voi keskittyä täysin yhteen tapaukseen, oli se kuinka valtava tahansa. Toivon kuitenkin, että suomalaisen poliisin elämä ei ole niin vaarallista kuin Antti Hautalehdon. Porvoo myös vaikuttaisi olevan erittäin täynnä rikollisuutta, sillä neljän kirjan välillä ei taida paljonkaan olla aikahyppyjä. Nämä seikat sallitaan kuitenkin, sillä eihän tarina olisi kiinnostava, ellei siinä tapahtuisi paljon. Lukuisat juonenkäänteet sitä paitsi ovat varmastikin juuri se syy, että olen koukussa näihin ja tämänkin hommasin heti, kun se ilmestyi. Rönnbacka ei myöskään karta mitään juonenkäänteitä, mistä myös plussaa. Joissakin kirjoissa jännitystä nimittäin syö se, että lukija tietää tiettyjen henkilöiden olevan turvassa. Lisäksi kirjassa seurataan henkilöiden, erityisesti Antti Hautalehdon, yksityiselämää, mikä lisää mielenkiintoani.
Päähenkilönä Hautalehto on melko tavallinen pohjoismaisen poliisiromaanin päähenkilö. Hän on luonteeltaan toisinaan liian äkkipikainen ja tappelee esimiehensä kanssa, mutta omistautuu käsillä olevan tapauksen ratkaisemiselle, sillä samalla palolla kuin muut fiktiiviset tuttumme. Hautalehto ei kuitenkaan ole liian tavallinen, sillä hänen toimintatapansa, tempauksensa ja sutkauksensa ovat kuitenkin omanlaisiaan.
Kylmä syli on edellistä osaa parempi (joka ei sekään ollut huono) ja piti siis yllä sarjan tasoa. Varmasti jatkan näiden lukemista, sillä minua kiinnostaa miten Hautalehdon ja kumppaneiden elämä jatkuu. Sanoisin, että tämä on perusdekkaria parempi: juoni kantaa ja etenee koko ajan ja kirja on tyyliltään omalaatuinen.
Tuomio: Kohtalaisen koukuttava tarina, joka ei ollut missään vaiheessa tylsä. Mukaan mahtui myös jokunen yllättävä juonenkäänne. Seuraavaa osaa odottelen mielenkiinnolla, toivottavasti se on tulossa.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti